Koska suuri älykkö William F. Buckley, Jr, kirjoitti perhanan hienon kirjan Presidentti Reaganista niin minun on ihan pakko kirjoittaa kirja Tuksusta! Se on itseasiassa jo puoliksi kirjoitettu, ja Haapshitin veroisena markkinointiguruna ajattelin laittaa pienen vinjetin kyseisestä magnum opuksesta ilmaiseksi nettiin jotta saadaan jengi liikkeelle. Kirja tulee myyntiin tietysti heti MAANANTAINA!!
13. Luku
Hemaisevien päivä oli lähtenyt hitaasti liikkeelle Helsingin Jollaksen hienostokaupunginosassa. Byrokraatit olivat saapuneet Mersuillaan töistä puvut rypyssä ja talossa jos toisessa tehtiin jo illallista. Oli Pikkukakkosen aika, mutta Tuksu ja Julia olivat edelleen sikeästi unten mailla.
Tuksun yö oli mennyt nautiskellessa maailman parasta shamppanjaa ja keskustellessa fanien kanssa internetin Facebook-sivustolla. Unesta hän oli saanut kiinni vasta sen jälkeen kun Posti-Kusti oli kiikuttanut uusimman perintäkirjenivaskan ovelle. Postilaatikkoon ei mahtunut enää yhtään lisää. Olohuoneen sohva sai toimittaa sängyn virkaa, Tuksu ei yleinsä nirsoillut jos oli tarpeeksi promilleja veressä. Julia nukkui olohuoneen lattialla juustonaksurykelmän ja keskisuuren koiranlätäkön välittömässä läheisyydessä. Tyhjiä pulloja oli kaikkialla. Molemmilla siskoilla oli toissailtaiset meikit edelleen tukevasti kasvoilla.
Yhtäkkiä Tuksun pinkki kännykkä alkoi värähtelemään hieromasauvan lailla. Se oli tarpeeksi herättämään talon itseoikeutetun emännän kevyestä painajaisesta. Tuksu oli jälleen nähnyt unta ex-juutalaisesta Udista, ja ne unet loppuivat aina liian aikaisin: Tuksu ei koskaan saanut Udin rahoja itselleen.
Tuksu kaivoi kännykän simpukastaan, painoi nappulaa ja voihkaisi, "Öhh, Johanna." Tuksun verenpaine alkoi nousta heti kuullessaan äänen puhelimen toisessa päässä.
"Uskaltaako tulla?" sanoi ääni. Siellä oli Arto, joka oli erään erimielisyyden johdosta lähtenyt taas yöksi Helsingin Kallioon.
"Ketä siä? Onkshe mulle?" Julia huusi vessasta. Hän oli herännyt hetkeä aikaisemmin ja juossut vessaan oksentamaan.
"Turpa kiinni! Arto se vaan on," Tuksu vastasi närkästyneenä.
Tuksu ja Arto jatkoivat kiivasta puhelinkeskusteluaan vielä tovin kunnes Julian hysteerinen kirkaisu sai Tuksun pudottamaan luurin!
"Julia, mitä vittuu?", Tuksu kivahti rientäessään vessaan tarkistamaan Julian tilanteen.
"Mun rööki tippu pönttöön," Julia sanoi tuskaisena. "She oli mun viimene."
"Mä luulin et sä kompastuit tai jotain, älä vittu hälyytä mua tolla tavalla," Tuksu ojensi pikkusiskoaan.
Tuksu alkoi parantelemaan meikkiään Julian kurkotellessa tuskaisesti vessanpönttöön.
"Sähän tiedät että meillä on keikka tänään," Tuksu tokaisi Julialle.
"Kellä, häh, on mitä?" Julia vastasi, syvästi tilanteesta epätietoisena.
"Meillä, sulla ja mulla, Dolls Sisters keikka Pataässässä. Ala laittaa ittees kuosiin," Tuksu sanoi isosiskon ja tanssiryhmän CEO:n auktoriteetilla. "Tissit esiin."
Julia meni hakemaan Ruska-pullon keittiön kaapista. Tullessaan takaisin vessaan hänellä oli mukanaan kaksi piripintaan täytettyä lasia, mutta Tuksu haistoi myös lievää etumatkaa Julian hengityksessä.
"Hei, sä otit jo! Noi molemmat lasit on mulle, sori vaan," Tuksu sanoi painokkaasti.
"Ehemmä mithää," Julia sai vaivoin sanottua. Molemmat tiesivät että Julia valehteli.
"Julia, sun pitää lopettaa toi valehtelu," Tuksu käskytti. "Mä en siedä sitä et mulle valehellaan, Mika valehteli mulle aina, ja Udi, ja Arto puhuu paskaa minkä kerkee, mä oon niin vitun täynnä teitä vitun paskanjauhajii, tiedät et mä oon," Tuksu saarnasi.
Julian toiveikas katse oli kiinnittynyt kahteen piripintaan täytettyyn lasiin vessan lavuaarin välittömässä läheisyydessä.
"Hei, mä puhun sulle, pahvi," Tuksu laukoi. "Mä taidanki tehdä nyt sellasen tempun et jätän sut tänne miettiin. Tommosta vitun idarii kukaan jaksa kattoo."
Se oli sillä päätetty. Julia loi haavoittuneen katseen Tuksuun ja käveli häntä koipien välissä vessasta suoraan saunaan ja meni makuulle.
"Ja viinat mä vien mukana," Tuksu huusi Julian perään.
"Vittuku pitää olla ainoo fiksu tässä talossa," Tuksu mutisi itsekseen ja maalasi naamaa.
Kahdeksan tuntia myöhemmin:
Aamu oli alkanut jo sarastaa Jollaksessa. Eräs nimettömäksi jäänyt keski-iän jo ohittanut herrasmies ajoi Takilatie 8:n pihaan ja jätti Tuksun kapsäkkeineen kyydistä. Arto oli jälleen jäänyt pois matkasta ennen aikojaan. Tuksu alkoi tehdä hidasta mutta varmaa askellusta kohti ovea. Se ei ollut lukossa, koska jompikumpi sisaruksista oli jälleen hukannut avaimen. Tuksu avasi oven, tai lähinnä ovi avautui kun Tuksu valahti sitä kohti koko painollaan. Taas oli promilleja veressä, eli sormikeikka, eikun normikeikka.
Näky sisällä oli sanoinkuvaamaton: kaikki kamat olivat hujan hajan. Lattialla oli roskia ja koiranvirtsaa; muutama kökkärekin löytyi vaikkei olisi edes etsinyt, tuolit olivat ylösalaisin. Sitten Tuksu huomasi että jokin ei ollut kohdillaan: kännykkä oli kattilassa kakkaliemessä, Äplmäkin ruutu oli valeltu jollain paksulla rasvalla. Tuksun verenpaine alkoi nousta.
"Julia, mitä vittuu? Sä oot laittanu koko Jollaksen iha paskaks!" Tuksu raivosi.
Ei vastausta. Missä Julia, Tuksu mietti.
Tuksu alkoi vaeltaa huoneesta toiseen etsien Juliaa. Tilanne alkoi näyttämään huolestuttavalta: Julian huoneen seinälle oli tuherrettu kivikauden tyylisuunnan mukaista liitutaidetta. Yhtään glitteriä tahi raamatunvärssejä ei ollut mukana!? Jokin oli todella huonosti.
Julia löytyi vihdoin saunan lauteiden alta, pihalla kuin lumiukko. Tuksu alkoi ravistelemaan Juliaa, hiuksista tietysti. Tuksu oli käytännön testien myötä huomannut että Julia herää helposti kun sitä repii hiuksista.
"Julia, vittu herää!" Tuksu voihki. "Meidän talo on raiskattu!"
Julia tuli vihdoin sen verran järkiinsä että hän sai silmänsä auki. Kroppa oli yhä kalapuikkoasennossa ja eväkään ei liikahtanut.
"Iskä tulee Espanjasta huomenna, se tappaa meidät jos se näkee tän sotkun," Tuksu vaikeroi ilmeisen huolestuneena.
"Ei isä tapa," Julia väitti vastaan. "She ei thapa!"
"No vittu, haukkuu ainaki! Mä en jaksa sitä et se taas haukkuu mua huoraks," Tuksu huusi. "Vittu, ei sua voi jättää yksin sekunniks ilman et sä laitat jotain paskaks!"
"Häh, emmä mitää, mä oon ollu täällä, öh, misshä me ollaan?" Julia oli ilmeisen ymmällään.
"Julia, me ollaan saunassa, Jollaksessa," Tuksu tokaisi vastaan.
"Mä oon ollu täällä koko ajan, ushko mua, Johki!" Julia uikutti. "Miks me muuten ollaan shaunassha?"
"Vitut oot!" Tuksu manasi ja loi Juliaan halveksuvan katseen.
"Eiku nyt mä muishtan, mä lähin Ärrälle oshtaa röökii ja siel oli yks tyyppi..." Julia ynnäili.
Yhtäkkiä Tuksun päässä välähti. Great Lengths -maailman kallein hiustenpidennys melkein syttyi tuleen.
"Nyt mä keksin," Tuksu kiljahti!
"Häh, lähetääksme mhatkalle?" Julia kysyi.
"Ei, pösilö, mä keksin et mitä me sanotaan iskälle!" Tuksu latasi. "Sanotaan sille et näädät kävi täällä ja pani paikat paskaks sillä aikaa kun me oltiin Pataässässä!"
Julia ei tiennyt mitä ajatella moisesta. Hän ajatteli edelleen niitä kahta piripintaan täytettyä lasia lavuaarin välittömässä läheisyydessä, siitä huolimatta että Tuksu oli tyhjentänyt ne jo monta tuntia sitten. Hetken Julia tunsi ylpeyttä siitä että hänen säilömuistinsa tiedosti vielä ne lasit monen tunnin päästä.
Suunitelma alkoi hahmottua.
"Soitetaan myös Seiskalle, niiltä saa aina fyffee," Tuksu ilakoi. "Sanotaan et saatananpalvojanäädät kävi meillä raiskaamassa ja sotkemassa talon! Kirjotetaan tohon vielä seinälle et Tunkki on huora ni kaikki uskoo et näädät täällä oli! Mä kirjotan tästä blokiin."
Tuksu oli ilmeisen tyytyväinen siihen kuinka nerokkaasti hän oli ratkaissut tämän kinkkiseksi käyneen tilanteen. Hän oli jälleen todistanut maailmalle ja itselleen olevansa nuori, kaunis ja etenkin älykäs.
 |
| Jollaksen residenssi raiskausta ennen tai sen jälkeen. |
No comments:
Post a Comment